perjantai 25. maaliskuuta 2016

Maalari Roiskii


Katsellessani piironkini päällä olevaa lipasta, jonka tammikuussa 1944 Syvärillä kaatunut isäni oli siellä jossain äidilleni nikkaroinut, juolahti mieleeni nykyinen maailmanmeno. Silloin elettiin aikaa jolloin maahamme yritettiin tunkeutua aseiden avulla, eivätkä silloiset maahan tulijat pyydelleet turvapaikkoja. Tänään on tilanne toisin ja nyt eräät tahot ovat jopa valmiit avosylin ottamaan nämä tulijalaumat vastaan. Aika siis muuttuu ja enää ei tarvita Mainilan laukauksia, kun marssitaan vieraaseen maahan. Kantaväestön on pakko tyytyä siihen mitä eräät tahot määräävät ja ellet tyydy sinut leimataan pian rasistiksi tai pahimmassa tapauksessa fasistiksi. Kovin sanktio saattaa tulla niille, jotka julkisesti ovat eri mieltä maahanmuuttajien kotoutumisesta, sillä tällä hetkellä vieraanvaraisuutemme on jokaisen kansalaisen velvollisuus ja vastustamisesta saatat joutua jopa raastuvanpenkille halailemaan Veeraa. Ikävintä on kaiken lisäksi se,

että paljon puhuttu sananvapaus ei koske niitä, jotka eivät hyväksy tätä vieraanvaraisuutta. Itselläni on menossa viimeiset vuodet maankamaralla ja näihin vuosiin mahtuu ylä- ja alamäkiä. Olen kokenut sodan kurjuuden, paennut pommituksia ja elänyt suurimman osan elämästäni isättömänä sotaorpona. Mutta aina näihin päiviin asti on minulla ollut oikeus sanoa mielipiteeni ilman, että minun on tarvinnut pelätä sananvapauteni ja mielipiteitteni takia toisinajattelijoita. Nyt tämäkin oikeus tuntuu olevan mennyttä. Rasismista on tullut lyömäase, jolla meitä isketään ja ellemme laula samoja "suvakkilauluja" kuin mamumyönteiset on varma, että fasistin tai rasistin polttoleima lyödään otsaamme. Tein muutaman vuoden muiden kirkollisten hommien lisäksi haudan kaivuu töitä ja silloin huomasin myös, että kovin on rajallista tämä ihmiselämä. Jokaiselle meille tulee aika jolloin noutaja saapuu ja vaikka kuinka viisaita ja fiksuja olemme olleet, ei sillä ole merkitystä siinä vaiheessa, kun "lantti kirstuun kilahtaa ja sielu taivaaseen vilahtaa". Sama se on kun ajattelee nykyistä menoa. Itseään neroina pitävät kuvittelevat, että heillä on yksinoikeus tuoda julki mielipiteensä, mutta muilla ei. Jos minä en esimerkiksi hyväksy nykyistä vapaamielistä mamupolitiikkaa niin olenko minä rasisti? Jos taas hyväksyn nykyisen ulkomaalaispolitiikan, olenko hyvä tyyppi. Kuka sen määrää? Tuleeko nämä määräykset jostain yliopistosta viisailta dosenteilta vai onko minulla edelleen lupa päättää omilla aivoillani mitä mieltä olen ilman, että minut hirtetään seuraavaan lyhtypylvääseen. Olkoon miten on niin se on kuitenkin saletti, että joku nekin viulut maksaa, jotka aiheutuvat nykyisestä pakolaispolitiikasta. Ovatko he yrittäjiä, eläkeläisiä, töissä käyviä, työttömiä tai muita vähäosaisia: Ehkä city-suvakit tähänkin osaavat vastata viisaasti.

Ossi Qvist

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.