Maalari roiskii

Tätä kolumnia aloittaessani päätin, etten tällä kertaa kirjoita mitään Jaanasta. Jätän hänet rauhaan ja ryhdyn vaihteeksi taidekriitikoksi. Olen muinoin saanut mahdollisuuden toimia sellaisena ja huomasin sen sujuvan paremmin kuin taiteilijaurani. Vuokrasimme muutama vuosi sitten taiteilija Juha Siirron kanssa Harjavallan kaupungilta, Näyhälän kylästä Kokemäenjoen rannalta, vanhan huvilan ja ristimme sen taidetaloksi. Tämän innostamana aloimme maalaamisen lisäksi pitää siellä taulujamme näytteillä, ja kävipä siellä myös erään kerran oikein taidearvostelijoitakin vieraina. Samoin Helsingin Yliopistosta vieraili arvovaltaisia taiteentuntijoita. Ystäväni Juhan ansiosta järjestettiin taidetalollamme myös akvarelli kursseja . Harjavalta on vuosien aikana tullut tunnetuksi vesivärimaalauksista ja yksi maalareista on Juha Siirto, jonka maalaukset ovat kuuluisia jopa Harjavallan ulkopuolella. Hänen kauniit ja herkät työnsä ovat saaneet monet ihastumaan ja vaikka itse en olekaan mikään vesivärien ystävä niin hänen maalaamansa suomalaiset koivut tuovat aina mieleen kauniin kotimaan maiseman. Harjavalta on tullut tunnetuksi myös muusta kulttuurista ja yksi on musiikki ja ovatpa eräät jo kaavailemassa siitä pakolaisvirran ansiosta monikulttuurista kaupunkia. Yksi asia, mikä minua aikoinaan kummastutti tullessani mukaan kuntapolitiikkaan ja sen myötä myös kulttuurin piiriin, oli tavallisen kansan ja eliitin välinen juopa. Perustaessani -95 työnhakijoille taidepiirin, joka jonkin aikaa toimittuaan sai myös harrastajia kansalaisopistosta tämä eroavaisuus tuli ajankohtaiseksi. Silloinen kansalaisopisto oli tarkoitettu niille, jotka halusivat saada sivistystä paremmasta kulttuurista, kuten vatsatanssista ja pihlajanmarjan etsimisestä taiteessa. Kaikki eivät olleet tyytyväisiä kansalaisopiston taidetarjontaan ja siksi joitakin kansalaisopiston oppilaita siirtyi taidepiiriini. Tästä johtuen nosti paikallisen kansalaisopiston rehtori lehdistössä metelin avoimella kirjeellä ja arvosteli piiriäni amatöörien puuhasteluksi, mitä se tietenkin olikin. Pahinta oli kuitenkin, että hänen mielestään sain taidepiirinperustamisen takia kansalaisopistolle varattuja avustuksia, mikä taas haittasi kansalaisopiston eräitä hankkeita. Mitä hankkeita, sitä ei rehtori minulle kertonut. Tosi asia oli kuitenkin se, ettei kaupunki antanut pennin vertaa avustusta, mutta kirkon diakonia kyllä avusti muutamalla satasella Näin vuosikymmenien jälkeen ja jättäessäni lopullisesti elitistisen kulttuurielämän, en tiedä edes miten työttömien kulttuuriharrastus nykyään toimii, Onko heillä enää muuta jäljellä kuin ruokailutoiminta seurakuntatalolla. Sen kuitenkin tiedän kokemuksesta, että Harjavallassa edelleen harrastetaan taidemaalausta ja onhan meillä jopa matrikkeli taiteilijoita joiden töitä on lainattavissa kirjaston taidelainaamossa. Yksi sellainen on Juha Siirto, jonka töitä on kirjaston lisäksi myös Harjavallan kirjakaupassa ja kahvila Parkissa.

Ossi Qvist.